Vaelluskohteena oli Kiikoisissa sijaitseva Kuasman Kiäppi. Matkaan lähdimme Kuorsumaanjärven rannalla olevalta uimarannalta. Matkan alku oli soratiellä kävelyä, noin kilometrin päästä pääsimme polulle. Polkua jatkoimme reilun kilometrin ja sen jälkeen oli meidän ensimmäinen ruokailupaikka laavulla.
Kävelimme suon vierestä, peltojen poikki, purojen yli, autotien viertä ja vielä lopuksi polkuja, kunnes saavuimme leiripaikalle. Leiripaikka oli Pappilankalliolla, jossa on nykyään melkoinen monttu louhoksen jäljiltä. Yövyimme puolijoukkueteltassa. Syksyn ensimmäisenä pakkasyönä kaikki olivat vuorollaan kipinässä jotta teltta pysyi lämpimänä. Laavu, jonka tulisialla paistelimme makkaraa, poppareita ja vaahtokarkkeja oli noin viidenkymmenen metrin päässä teltasta. Trangialla teimme melkein kaiken ruuan.
Sunnuntaina aamupäivällä pakkasimme teltan ja muut kamat auton peräkärryyn, joka oli parinsadan metrin päässä teltasta. Kun olimme pakanneet kamat kasaan niin lähdimme matkaan. Pappilankallion louhoksen toiselta puolelta lähti pieni metsäautotie puiden lomasta. Kuljimme sitä pitkin, kunnes tuli vastaan taukolato. Se ei vaikuttanut hyvältä taukopaikalta, joten päätimme jatkaa matkaan kapenevaa metsäautotietä pitkin, kunnes saavuimme pienelle sahalle. Menimme sen ohi seuraten keltaisia nauhoja, jotka merkkasivat oikeaa polkua.
– Tuolla on hyvä taukopaikka, totesi Jarkko. Se oli polunvieressä hyvä sammaleinen paikka, johon paistoi aurinko. Söimme siinä eväitä. kun olimme saaneet eväät syötyä, jatkoimme matkaa. Kun olimme kävelleet noin tunnin, niin saavuimme vähän suuremman joen rantaan, jonka ylitimme siltaa pitkin. Mehiläisfarmeja näimme myös matkalla ja vilahtipa yhdessä kohtaa metsäkanalintukin, olisiko ollut teeri vai metso, niin nopeasti meni ettei kukaan varmaksi ehtinyt tunnistaa. Viimeiselle tauolle pysähdyimme Kuorsumaanjärven lintutornille, jossa keittelimme lounasta. Vaelluksella käveltiin yhteensä noin 13 km.
