Kultisten haikki

Lähdimme Savontien pysäköintipaikalta kävelemään Birgitan polkua kohti Kyynärön laavua, alkumatka meni nopeasti ja rinkatkaan eivät painaneet liikaa. Matkalla pysähdyttiin muutaman kerran levähtämään ja samalla etsittiin muutama geokätkö.

Vähä-Kausjärven isoa laavua / kammia ihailtiin, mutta kun tavoite oli menne Kyynärölle niin rinkat heitetiin taon jälkeen selkään ja käveltiin viimeiset kaksi kilometriä.

Päivällinen on luvattu slowfood teemalla, joten sen valmistelut oli paras aloittaa heti, jotta ruoka saataisi valmiiksi ennen illaksi luvattuja sateita. Pienoisen yllätyksen aiheutti rinkasta esiin kaivettu kokonainen broileri, jonka kypsentämistä varten piti ensin rakentaa varras viritelmä nuotion päälle. Broileria kypsenneltiin ensin reilu tunti ja sitten hiillokseen heitettiin perunoita ja sipuleita ja odoteltiin vielä me melkein toinenkin tunti jotta nekin ehtivät kypsiksi.

Odottaminen palkittiin, vaikka kana oli musta ja perunat ja sipulit vähintään yhtä mustia niin hyvää niistä tuli!

Vili ja Saara olivat valinneet majoitteeksi riippumatot ja koska sadetta oli luvassa niin erätoveristä piti tehdä katos. Yhden erätoverin alle pitäisi saada kaksi riippumattoa – partiolaisiltahan sekin onnistuu, vaikka virittelyyn menikin mukavasti aikaa.

Kuva: Saara Kuronen

Illalla alkoi heittelemään vettä ja vetäyimme laavun suojaan valmistelemaan kultakalaliiton oman geokätkön ja reissaajan julkaisua. Kätkö julkaistiin sunnuntaina vähän lähtömme jälkeen ja noin puoli tuntia myöhemmin ensimmäinen oli jo käynyt paikalla loggaamassa.
https://coord.info/GC885H4
https://coord.info/TB8HYZP

Ilalla laavulle tuli kaksi miestä, jotka olivat kiertämässä koko Birgitan polkua kahdessa päivässä, lauantaina olivat siis kävelleet 25 km ja sunnuntaina heillä oli tarkoitus kävellä toiset 25km. Vielä kymmenen aikaan laavulle tuli nainen kahden koiran kanssa.

Yöllisen yllätyksen tarjosivat ohi pinkonut juoksija sekä puolen yön aikaan kuuden maastopyöräilijän häikäisevät valot, ilmeisesti samat pyöräilijät ajoivat ohi toiseen suuntaan puolen kolmen aikaan yöllä.

Aamupalan jälkeen kokeilimme saada kalaa lounaaksi.

Syö särkeä se kasvattaa järkeä.

Yhdestä särjestä ei viidelle nälkäiselle lounasta taiota, joten piti turvautua vaihtoehtoiseen ratkaisuun. Trangia päälle ja kattilaan sipulia ja riisiä sopivasti maustettuna kypsymään ja lopuksi vielä kermaa sekaan. Nuotiopannulla paisteltiiin perinteiseste nötkötistä siivuja.

Retki oli seikkailijaikäkautemme viimeinen, joten pitihän sitä juhlistaa kunnon kakulla, jokainen toi mukanaan jonkin tarvikkeen kakkua varten ja lopputulos sai paikalle sattuneilta patikoijilta kateellisia kommentteja.

Kakun voimalla jaksoikin kävellä reipasta tahtia takaisin autolle (6km). Paluu matkan kävelyaika oli alle puolitoista tuntia + pari taukoa päälle.