Seikkailimme tällä kertaa Pukalassa. Alussa oli hieman vaikeuksia löytää parkkipaikka, mutta kyllä luotsin auto saatiin hyvin parkkiin ja pääsimme jakamaan yhteisiä varusteita paikalle pölähtäneessä hyttyspilvessä. Siitä jatkoimme matkaa hyvin pusikkoista reittiä pitkin rantaan, josta hetken odottelun jälkeen nousimme kanoottien kyytiin. Meloimme kahdella inkkarikaanotilla kauniissa maisemissa ja tähyilimme mahdollista yöpymispaikkaa. Ensimmäisenä kävimme katsomassa Kuolemasaarta, joka jo hassun nimensä puolesta tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Päätimme kuitenkan jatkaa matkaa ja katsella muita vaihtoehtoja. Vieressä ollut vähän pienempi Selkäsaarikin vaikutti ihan hyvältä. Meloimme kauemmas katsomaan Pukkisaarta, mutta se oli aivan liian pusikkoinen, joten päädyimme palaamaan Kuolemasaarelle.
Pistimme riippumattoleirin pystyyn ja aloimme valmistaa lounasta, joka oli tällä kertaa maukas hampurilainen. Oregano oli yllättävän hyvä pihvimauste. Pulahdimme myös lämpimään veteen uimaan ja harjoittelimme kanoottiin nousua vedestä. Hetken huilaamisen jälkeen olikin aika nousta takaisin kanootin kyytiin ja tarttua melaan. Tällä kertaa otimme kohteeksemme Maailmanlopunsaaren, ainoastaan nimensä takia. Matkalla vihaiset lokit uhkasivat meitä, mutta selvisimme hengissä. Maailmanlopunsaari oli ihan kiva, aika pieni, saari. Paluumatkalla tähyilimme vielä rannanpuoleisia saaria ja varmistuimme hyvästä valinnastamme. Illalla nukahdimme tyytyväisinä riippumattoihimme.
Lauantai-aamuna söimme keitettyjä kananmunia ja ruisleipää. Pakkasimme kamat rinkkoihin ja suuntasimme kohti kanoottien palautuspaikkaa. Matkalla kuitenkin meloimme hieman harhaan, mutta se ei vauhtia juuri hidastanut. Kun kaanoiteista oli luovuttu, aloimme pistää tossua toisen eteen suuntanamme Roninmaan laavu. Laavulle söimme maukkaan lounaan eli kanakeittoa ja nuudeleita. Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa yöpymispaikkaa ja havaitsimme, että vadelmamehutiivisteen tuominen oli loistava idea. Se maistui hyvältä ja lisäksi peitti puhdistetun järviveden sivumaut. Mehua kuluikin lauantain helteessä todella paljon. Lauantain matkalle sattui myös aika paljon korkeuskäyriä ja jyrkkien rinteiden kapuaminen alkoi olla jo aika rankkaa auringon porottaessa niskaan. Selvisimme kuitenkin hengissä taukopaikalle, jossa hörpimme lisää vadelmamehua ja jatkoimme matkaa kohti toista yöpymispaikkaamme eli Valkeajärveä. (samannimisiä järviä oli tosin kolme meidän kartassamme) Siellä päätimme pulahtaa järven vilvoittelemaan erittäin kuuman ja hikisen matkan jälkeen. Uintikavereina meillä oli pieniä kaloja jotka tulivat hyvinkin lähelle rantaa ihmettelemään väsyneitä partiolaisia. Uinnin jälkeen pistimme riippumatot puihin ja huilasimme tovin. Iltaruoaksi olimme suunnitelleet lihapullia ja spagettia tomaattikastikkeessa sekä juustoraastetta. Kuulostaa aika hyvältä, eikö vain? No kaikki ei mennyt ihan kuin strömsössä. Luotsimme oli shoppailuretkellään hankkinut meille kaksi säilyketölkkiä lihapullia ruskeassa kastikkeessa. Tomaattikastikekin poikkesi suunnitelmasta sillä mukana oli vain pieni tuubi paseerattua tomaattia. Juuston kohtalo oli vielä tätäkin surkeampi, juustoraaste oli nimittäin sulanut rinkassa epämääräiseksi klöntiksi. Saimme kuitenkin jotain lautasille ja mahatkin suunnilleen täyteen.
Sitten olikin taas aika huilia, sillä väsymys painoi pitkän taipaleen jäljiltä jo aika rankasti. Menimme nukkumaan kuunnellen tuota ihanaa luontoääntä, nimittäin hyttysten ininää.
Olimme päättäneet herätä sunnuntaina hieman aikaisemmin, jotta ehtisimme takaisin autolle ennen pahimpia helteitä. Heräsimme siis yhden kultakalan jokseenkin ärsyttävään herätysääneen kello seitsemältä ja aloimme toimia. Pakkasimme hiukan kamoja ja siirryimme syömään aamupalaa. Tällä kertaa söimme pasta carbonaraa aamupalaksi, koska sillä jaksaisi kulkea loppumatkan takaisin autolle. Kun olimme syöneet, pakkasimme loput tavarat ja heitimme rinkat selkään. Liikkeelle lähdimme jo 8:40, eli huomattava parannus lauantaihin!
Alussa meitä odotti pitkä nousu Valkeajärven vuorelle, mutta selvisimme siitäkin ja jatkoimme matkaa melko tasaisessa maastossa. Saavutimmekin suunnitellun taukopaikkamme Siitinjärvellä nopeasti. Hörpittyämme hieman vadelmamehua ja vettä jatkoimme matkaa polkuja pitkin kohti Koirainnokkaa. Koirainnokan jälkeen alkoikin viimeinen osuus ennen autoa. Puolitoista kilometriä hiekkatietä taittui ennätysajassa ja olimme iloisia päästessämme luotsin viileään autoon ja suuntaamaan kohti kotia. Reissu oli paikoitellen rankka, mutta silti kiva.
